Google
 

torstai 13. syyskuuta 2007

Anteeksi, en kuule

Äiti kysyy puhelimitse neuvoa lapsen itkuun.

Hoitaja: "Anteeksi, en kuule kun lapsi huutaa niin kovaa."

Äiti: "Anteeks mitä sanoit, en kuule oikeen kun tuo itkee..."

Hoitaja (korotetulla äänellä): "Niin ei oikein kuulu kun lapsi huutaa, voisko joku muu ottaa hänet keskustelun ajaksi?"

Äiti:"Koitan antaa hänet isälle kun ei oikein kuulu kun huutaa niin."

Vähän aikaa kuuluu muminaa ja huuto kaikkoaa. Hoitaja huokaa helpotuksesta. Sitten karjuna taas lähenee..

Äiti:"Ei kyllä hän itkee isän sylissä vaan enempi pakko pitää tässä, mä yritän kuulla mitä sä sanot."

Lapsi pysyy äidin sylissä ja jatkaa helvetinmoista karjumista suoraan luuriin. Hoitajan korva alkaa soida. Äiti saa kun saakin ohjeet lapsen tilan helpottamiseksi, kera useamman "Anteeks en kuule"-lausahduksen. Hoitaja jo huokaa helpotuksesta, kohta saa lopettaa tämän kärsimystä tuottavan puhelun. Vaan ei, äidille on toistettava ohjeet 5 kertaa ennenkuin menee jakeluun. Puhelun jälkeen hoitaja saakin sitten mennä nappaamaan vähän Buranaa huudon aiheuttamaan päänsärkyyn.

Olisko mitenkään mahdollista pistää sitä karjuvaa pilttiä vaikkapa vuoteeseen huutamaan siksi aikaa kun asioi puhelimessa? Ei se muksu kuole jos vähän aikaa joutuu yksin huutamaan. Jos lapsi on hengenvaarallisesti kipeä, hänestä ei todellakaan lähde tuollaista huutoa.

Ei kommentteja: