Google
 

sunnuntai 16. syyskuuta 2007

Omaiset

Työskentelin iltavuorossa hoitajaparini kanssa päivystyspolilla, huoneessa jossa hoidettiin vakavimmin sairaat potilaat. Huone oli täynnä ja sinne yleensä otettiin vielä kaksi ylipaikkaa jos tuli tarpeeksi huonokuntoisia potilaita joita ei muissa huoneissa voinut hoitaa. Tai jos ei ollut tilaa muualla.

Huone oli siis täynnä, ja reunapaikalla istuvan, suhteellisen stabiilissa kunnossa jo olevan rouvan omaiset (muistaakseni 4 kpl) tulivat tätä katsomaan. Polilla oli tilan puutteen vuoksi sääntönä että omaiset eivät saaneet istua huoneessa potilaan vieressä, vaan potilasta käytiin katsomassa ja odotettiin sitten käytävässä muu aika. No, tämän rouvan poikapa sitten päätti että häntä eivät moiset säännöt koske, ja alkaa raahata tuoleja heille kaikille neljälle rouvan sängyn viereen. Näin tehdessään hän täysin blokkasi kulun mm. lääkekaapille.

Menin tietysi ystävällisesti pyytämään että siirtäisivät tuolit käytävälle ja kävisivät vuortellen rouvaa aina välillä katsomassa. Tästäkös poika suuttui verisesti ja huusi ja haukkui minut maan rakoon. Hänhän kyllä istuu äitinsä vieressä ihan varmasti, sanoi kuka tahansa mitä tahansa!!! Kele!!! Koska muutenkin oli ollut suoraan sanottuna paska vuoro, en voinut mitään sille että kyyneleethän siinä tulivat silmiin ja jouduin poistumaan paikalta.

Kun olin saanut itseni taas esiintymiskelpoiseksi, menin huoneeseen jatkamaan töitäni. Joku rouvan sukulaisista alkaa sitten selittää että stressistä ja huolesta se kiukunpuuska vain johtui. Anteeksikin pyysivät. Vaan arvatkaas keneltä? Työpariltani!!! Joka ei ollut edes ollut paikalla kun tämä purkaus tapahtui. Että pisti kyrsien. Luulevatko omaiset tosiaan että sairaalassa voi käyttäytyä miten vain ja perustella sitä sillä että on huolissaan omaisista? Onko hoitajien huorittelu ja haukkuminen oikeutettua ja asiallista? Tai jopa käsiksi käyminen?

Monesti on valitettavasti niin, että omaiset ovat se suurempi ongelma. Potilaiden kanssa tulee mainiosti toimeen, omaisten kanssa ei. Tottakai jokaiselle juuri se oma äiti tai isä on maailman tärkein, mutta pitäisi ottaa huomioon että häntä hoitavalla hoitajalla saattaa olla äidin lisäksi 10 muutakin päivystyspotilasta hoidettavana, eikä aina edes työparia auttamassa. Siinä ei oikeasti ehdi tehdä kuin välttämättömimmät, vaikka kuinka tekisi mieli tehdä myös niitä pieniä ekstrajuttuja potilaan hyväksi ja vaikka istahtaa hetkeksi sängyn vierelle juttelemaan. Vaan kun ei ole aikaa. :(

Ei kommentteja: